Kanna äiti kanna
Kaakkolammelle minut kanna
Siellä minun pieni hetki olla anna
Äärellä veden tumman
Kanna äiti kanna
Kaakkolammelle minut kanna
Siellä minun pieni hetki levätä anna
tumman veden vieressä
Oikean puoleista polkua, tumman korven poikki
Luulin voivani nojata suuren männyn suojaan
Mutta se oli synkkä ja tahtoikin minulle pahaa
Vahvisti minussa sen mitä eniten pelkään
Saavuimme tummalle lammelle
kannoin sinua
äärelle vahvan voiman
jossa kaksi joutsenta odotti meitä
Vasemman puoleista polkua kävin koivumetsän läpi
Kuinka olinkaan heleässä valossa
ja tiesin kulkevani turvassa, enkä enää pelännyt mitään
Kuljin eri polkua koivupuut turvanani
Kuinka ne vaalivatkaan minun oikeuttani olla olemassa
kantaa sinua
Uudestaan saavuimme tummalle lammelle
äärelle vahvan voiman
jossa kaksi joutsenta olivat käyneet nukkumaan
Kanna äiti kanna
Kaakkolammelle minut kanna
Siellä minun turvassa olla anna
äärellä tumman veden
Jalkani jo väsyivät kesken yhteisen matkan
Kuinka hyvä olikaan
kun nostit syliisi, katsoimme silmiin toisiamme
kävimme yhdessä tämän matkan
Olen samaa,
olen yhtä,
puiden, veden, toisen kanssa
Voi miten pelkäsin ettei tämä olisikaan totta
Että olisinkin vajoamassa vääristyneeseen paikkaan
ulottumattomiin kaiken järjen
Silloin olit siinä, äärelläni
En ollut koskaan ollut yksin
En ollut nytkään yksin
Olin metsä, sen puut, lapseni, itseni, lampi, sateen tuoksu
Olin turvassa
ja olin kaikki tämä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti