Kasvoillasi paistoi yhtäkkiä aurinko
Olit lyhyen hetken ehkä vain
tai ehkä pitkän
Kuka minä olen aikaa mittaamaan?
Ihmettelyn hetki on ikuinen
Hei, kasvoillasi aurinko!
Mikä sen sai aikaan!?
Onneksi en kysynyt ääneen (koska se olisi saattanut heti kadota
kuin taikapöly kesken leikin)
Arasti katsoin nopeasti vain ja jatkoin keittiön siivoamista
Enhän koskaan saanut tietää sitäkään miksi aurinko katosi silloin joskus
Vaikka kysyin ja kysyin ja ahdistin sinut nurkkaan kaikilla kysymyksilläni
Arvailin vain
Suurensin ehkä varjoa
Ehkä olin vain esteenä
Tai
Ehkä kannattelin kuitenkin
Ehkä pidin yllä jotakin pientä, joka auttoi sinua löytämään pienen matkan sinne missä valosi hehkui
Ehkä en ollutkaan syyllinen kaikkeen
Tai
Ehkä se ei liittynyt minuun
Olethan oma ihmisesi, vaikka katoaisin sinä olisit myös ilman minua
Pärjäisit ilman minua
Kaikki ei liity minuun (tuntuu vähän pahalta katsoa kohti omaa itsekeskeistä kärsimystarinaani)
Nyt olemme yhdessä täällä vielä
Olemme yhdessä vielä jonkin aikaa
Ja sain nähdä auringon kasvoillasi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti