Ehkä olen täälläkin joskus kirjoittanut toistuvasta unesta, jossa havahdun siihen, että asun ihanaa vanhaa taloa ja huomaan, että talo on paljon laajempi kuin olin muistanut. Kuljen uusissa huoneissa ja ihastelen mitä kaikkea sieltä löytyykään. Näin taas tällaisen unen joitain päiviä sitten. Herätessäni pidin tärkeänä sitä, että pidän ovet auki nyt näihin uusiin huoneisiin. Haluan hahmottaa uuden tilan, joka on syntynyt.
Luin vanhan tekstini, joka kuvasi oivallustani oman tilan pitämisestä. Pidän aihetta hyvin tärkeänä. Nyt, kun olen suunnitellut yritystäni, olen ajatellut todella paljon sitä, että minun on luotettava omaan suunnitelmaani ja edelleen suojeltava omaa tilaani siten, että oma idea saa kasvaa ja kehittyä. Olen onnistunut suuntaamaan huomiotani siten, että suojelen mainospommitukselta ja ylimääräiseltä hälyltä itseäni. En halua mieleeni uusia ajatusansoja tai huonoja ideoita, jotka vievät ja täyttävät tilan siltä, jota olen luomassa. Maailmamme todella pommittaa meitä sellaisilla, jos emme ole osanneet niiltä suojautua tai osaa niitä väistää.
Pienet muutokset tilan pitämisen vahvistamisessa ovat alkaneet kasvaa vahvemmiksi virroiksi. Tämä on yksi esimerkki, johon moni ehkä pystyy samaistumaan. Olen välillä mennyt nukkumaan ja mielessäni on käynyt ajatus "mihinköhän jätin puhelimeni", ajatus on tullut ja mennyt ja olen nukahtanut ja nukkunut. Aikaisemmin aivoni eivät olisi voineet hellittää ennen kuin puhelin olisi ollut vieressäni ja ... olisin jotain sillä tehnyt vielä. Ihanaa, etten enää oikein edes muista, että mitä. Varmaan olisin lukenut jostain iltasanomista viimeiset katastrofiuutiset ja tarkistanut onko joku lähettänyt viestin.
Tilan pitämisen taitoni on myös vahvistunut ihanan Henna Paakinahon Youtube-kanavan Ruuhkaton arki kannustamana. Koti heijastelee sisäistä maailmaamme ihan niin kuin unimaailmani huoneetkin. Rakastan konkretiaa ja ohjaamista tekojen tekemiseen. Monesti puuhaillessani kotona arkisten kotitöiden parissa, kuuntelen Hennan ajatuksia. Ne tekevät tilaa sekä omassa mielessä ja kodissa.
Yritysideani on siis muotoutumassa ehkä juuri siksi, että sille on syntynyt tilaa. Tilaa on syntynyt, koska olen harjoitellut sen pitämistä. Pitämisen harjoittelu on ollut sitä hiljaisen ei-sanan kuiskaamista. Se on ollut työmatkan kävelemistä harjun kautta ilman autotien hälinää. Se on ollut ruokaostosten tilaamista valmiiksi kerättyinä ja kauppakeskuksista pois pysymistä. Se on ollut miettimistä millaisissa paikoissa itseäni liikutan ja millaisille ajatuksille, puheille ja puuhille aikaani annan.
Tilan pitämisen seurauksena keittiössäni on elänyt ja hengittänyt viime viikkoina myös aktiivisesti kaksi ystävääni: vehnä- ja ruisleipäjuuret. Taikinakulhoille on ollut hyvin tilaa. Rakastan leivän tekemistä, sen tuoksua ja ideoita pulppuaa mieleeni siitä kuinka leivät syntyvät nyt samaan tahtiin yritykseni kanssa.
Juuri ja siitä syntyvä leipä ovat muotoutumassa yritykseeni liittyväksi tärkeäksi arvoksi. En osaa sitä vielä jäsentää sanoiksi tähän aikaan sopivaksi tämän paremmin. "Arvo" sanana kuvaa sitä kaiketi hyvin. Haluan maailmaan sanojen lisäksi lisää konkretiaa ja tekoja. Leivällä on juuri, jota pitää hoivata ja ruokkia. Leipä pitää tehdä käsin. Se tuo iloa, tuoksua, turvallisuutta ja jatkuvuutta.
Voisikohan yrityssuunnitelmaan kirjoittaa arvojen kohdalle yhden sanan? Leipä. Kaiketi voi. Sana pitää minulle sisällään hoivan, huolenpidon, tekemisen, ilon, tunnelman, turvallisuuden ja jatkuvuuden.
Tätä kirjoittaessa aamu on valjennut. Ihanaa, että taivasta peittää hentoinen pilviverho. Lähden ulos koiran kanssa. Ihanaa päivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti