Teen välillä hoitoalalla keikkatöitä. Töiden merkeissä tapasin ihanan vanhan naisen, joka sattui olemaan isoäitini nuoruudenystävä. Juuri olin kirjoittanut itkun siitä, kuinka haluaisin tuntea ja tietää isoäidistäni muutakin kuin sen valtavan surun, jota kaikki kantavat hänen kuolemansa vuoksi vieläkin. Hän kuoli nuorena syöpään.
Ja pian löydän itseni hetkestä, jossa tuntui kuin isoäitini olisi ollut seurassamme ja kuiskinut vanhan ystävänsä korvaan, että kerro vielä siitä ja tästäkin. Sain kuulla kuinka isoäitini oli huokaillut ruisleivän leipomisen opettelun kanssa, hänen nuoruuden romanssistaan, siitä missä isovanhempieni häät oli vietetty ja kuinka siellä oli tanssittu aamuun asti.
Mielikuvani hänen elämästään täynnä sotaa, työtä ja sairautta muuttui. Sain tietää, että hän oli osannut pitää hauskaa, tuskaillut samojen arkisten asioiden kanssa kuin minäkin (kunpa osaisin leipoa sitä ruisleipää kunnolla!), hänellä oli ollut muitakin ihastuksia kuin pappa, hänkin oli tanssinut juhlissa aamuun asti (niin minäkin!)
Hänen ystävänsä sivuutti sodan ja sairauden ja puhui kaikesta muusta. Kuunnellessani tuli kyyneleet silmiin onnesta. Aina vain ihmeellisempi elämä! Syvimpiä salaisuuksia on mahdoton pukea sanoiksi. Isoäitini oli todella siinä kanssamme.
Juuri kun olin itkenyt lukiessani hänen kuolinvuoteella kirjoittamaansa kirjettä. Miettinyt, että miksi vieläkään isäni ei pysty puhumaan äidistään, koska kyyneleiden määrä tuntuu olevan loputon. Miettinyt, että kuinka kauan on vielä itkettävä, että saisi kyyneleiden takaa näkyviin sen nuoren ihanan ihmisen, jota kaikki rakastivat niin paljon ja jota kaikki olisivat tarvinneet kipeästi edelleen.
Olin usein täynnä tuskaa miettiessäni kuinka hänet erotettiin lapsistaan niin varhain. Halusin tietää muutakin! Itkuni kuultiin. Suruni hänen kohtalostaan sai lohdutusta. Sain täydennystä hänen tarinaansa, ulospääsyn ikuisesta itkemisestä.
Ja siinä hän nyt oli, kertoi ystävänsä suulla minulle. Olin täynnä kiitollisuutta siitä ohi kiitävästä hetkestä. Nyt voin kertoa omille tyttärilleni näitä asioita. Aion kertoa surusta ja aina sitten myös ilosta. Niin kuin se minullekin nyt on kerrottu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti